Koronavuosi 2020 jäi mieleeni monestakin syystä, mutta yksi niistä oli se, että istuin itseni mössöksi. Havahduin tähän ensimmäistä kertaa ajaessani autolla ja ihmetellen, olinko tulossa kipeäksi. Kroppa tuntui oudolta, turvonneelta, ja myöhemmin ymmärsin, että kyse oli istumisesta, lymfakierron estymisestä ja pitkään jatkuneesta pinnallisesta hengityksestä. Tällaisia havahtumisia tulee meille kaikille – pieniä merkkejä, joita emme aina huomaa. Etsimme syitä muualta, vaikka todellisuudessa keho ja mieli kertovat meille jatkuvasti, miten voimme. Minäkin ohitin pitkään omat signaalini, kunnes tajusin, että oli aika pysähtyä. En ole perinteinen hyvinvointialan ihminen, mutta juuri siksi tämä prosessi on ollut niin mullistava – palautuminen ei ole vain fyysisesti aktiivisten tai uupuneiden asia, vaan se koskee meitä kaikkia. Olen huomannut, että palautumisen tarve ei riipu työstä tai liikuntasuorituksista. Se on selviytymistaito – tapa hallita omaa arkea ja olla itsensä puolella. Opiskellessani palautumisen taitoja Method Putkisto Instituutissa olen oivaltanut, että yksinkertaisilla työkaluilla voi olla suuri vaikutus. Keskittyminen, hengitys, tila, paino ja aika – näiden kautta palautuminen alkaa asettua osaksi arkea.Tällä hetkellä tarjoan aiheesta napakoita 30–60 minuutin etäluentoja yrityksille ja järjestöille sekä konsultointia erikseen sovittavalla tavalla.