.png)
Minulla on aina monta rautaa tulessa. Innostun helposti ja olen mukana kaikessa, täysillä tietysti. Maailma on täynnä niin monia kiinnostavia juttuja! Pidän sienestämisestä, neulomisesta, lukemisesta, musiikista, taiteesta ja tietysti, kaikenlaisesta liikunnasta. Syksy on minusta mahtavaa aikaa, kun erilaiset harrastusryhmät käynnistyvät. Nautin valtavasti, kun elämässä sattuu ja tapahtuu.
Voiko innostavista asioista väsyä?
Täyden, mutta innostavan elämäni keskellä huomasin havahtuvani kuitenkin yhä useammin siihen, että olin väsynyt. Väsymys sinänsä ei ollut minulle ihmeellistä tai uutta, vaan ongelmana oli se, että huomasin väsymykseni jatkuvasti liian myöhään. Havahduin vasta migreenikohtaukseen tai siihen, että hartioita särki.
Ainoa ratkaisu näissä tilanteissa oli jäädä kotiin lepäämään. Harmitus oli valtava. Miten tässä taas kävi näin? Olen jälleen pois pelistä. Ihmettelin myös, miten voin väsähtää, vaikka päiväni ovat täynnä kivoja asioita.
Latasin useammin puhelinta kuin itseäni
Jäin pohtimaan väsymystäni. Mikä minua oikein väsyttää? Miksi kerta toisensa jälkeen huomaan makaavani sohvalla akku täysin tyhjänä? Voisinko oppia toimimaan toisin? Vai onko kerta kaikkiaan niin, että jotakin on kalenterista karsittava, että jaksan?
Jaksamistani miettiessä löysin sattumalta Palaudu 5 viikossa, Fire Up -kurssin, jossa tavoitteena oli opetella palautumisen taitoa. Luin kurssin esittelyä kiinnostuneena.
Voisiko kohdallani ollakin kyse palautumisesta tai siis sen puutteesta?
Muutaman päivän ajan kiinnitin huomiota omaan olemiseeni. Yllättäen huomasin olevani joko on- tai off -tilassa, muita vaihtoehtoja en kyennyt tunnistamaan itsestäni. Käytin kuvaannollisesti koko akun latauksen kerralla loppuun ja sitten tuli pakollinen pysähdys. Aloitin aina lataamisen tai no, palautumisen nollasta. Ei ihme, että olin väsynyt! Tajusin, että latasin puhelintanikin useammin kuin itseäni.
Aika ottaa hetki itselle
Palaudu 5 viikossa, Fire Up –kurssilla tehdyt harjoitteet herättelivät kehoani uudella tavalla. Vähitellen tunsin, miten kytkeydyin kehossani paremmin. Aloin tunnistaa kehoni hienovaraisia viestejä, jotka kertoivat minulle palautumisen tarpeesta ja siitä, että oli aika ottaa hetki itselle. Kurssin edetessä aloin huomata tarvetta venytellä, kun olin istunut koneen äärellä kirjoittamassa.
Uskomatonta, kehoni itse tietää, että istumisesta täytyy palautua liikkeellä! Tunsin janon tunnetta kävelylenkin jälkeen. Wau, palaudun siis kävelystä. Silmäni suuntasivat katsetta näytön yli kaukaisuuteen yhä useammin kuin itsestään. Mitä ihmettä, silmänikin kaipaavat lepoa ja vastaliikettä jatkuvasta lähityöstä. Nämä kaikki kehoni merkit olin aiemmin ohittanut kokonaan tai luulen, että en ollut niitä edes tunnistanut.
Mielenkiintoista oli oppia, että tarvitsemme palautumista kaikesta, niin ihan kaikesta, myös niistä innostavista asioista. Tämä voi kuulostaa työläältä ja aikaa vievältä, etenkin täyden kalenterin äärellä, mutta Method Putkiston Fire Up -ohjelmalla se ei sitä ole. Keskittyneesti tehdyillä muutamilla harjoitteilla voi antaa keholleen merkin, että palautuminen voi alkaa. Lyhyet ja täsmälliset harjoitukset on mahdollista toteuttaa vaikka kahvitauolla. Tämä sopi minulle erinomaisesti.
Pieni muutos arjessa, valtava muutos minussa
Elämässä ei siis riitä, että on on tai off. Tarvitaan myös välivaiheita, joilla palaudumme. Aiemmin ajattelin, että palautuminen vaatii aina pysähtymistä ja totaalista lepäämistä. Palaudu 5 viikossa, Fire Up- ohjelma antoi minulle tähän uuden näkökulman. Palautuminen ei vaadi tuntikausien meditointia tai monen päivän löhölomaa, vaan oikein harjoitteiden tekeminen muun elämän lomassa riittää.
Huomasin pian, että kun teen liikkeitä pitkin päivää, ei iltaan kasaudu valtavaa kuormaa, josta on mahdotonta kerralla palautua. Merkittävää minulle oli se, että ymmärsin ettei akkua kannata päästää aivan tyhjäksi, vaan järkevää on ladata lisävirtaa tehokkaasti pienissä hetkissä pitkin päivää. Pienet muutokset arjessa saivatkin aikaan valtavan muutoksen minussa.
Maiju Helin
Comments